Valmistelen luentoa Pastoraalikirjeistä. Sattuneesta syystä luen mitä Jukka Thurén kirjoittaa kommentaarissaan (1.Tim. 4).

”Epäjumaliahan ei ole olemassa, mutta demoneja on, 1. Kor. 10:19s. – – Kirkossa ja erityisesti apostoleissa vaikuttaa Pyhä Henki. Innoitetun ja innostavan, mutta silti apostolien evankeliumia vääristelevän opetuksen täytyy olla peräisin pahoista hengistä, ja nehän ovat lähtöisin alkuaikojen ”jumalattomuuden mysteereistä”. Siihen alkusyntiin juontavat siis juurensa nykyisetkin harhat.”

”Kuinka apostoli voi väittää, että kaikki outo opetus on hypokrisis ’näyttelemistä’? Eikö väärin opettava voi silti olla vilpitön? – Kuka ikinä luopuu Herrasta ja hänen apostolistaan, hän alistuu pahojen henkien orjaksi ja nousee taisteluun Herraa vastaan. Jos sellainen Saatanan lähetti kuitenkin esiintyy Herran asiamiehenä, silloin hän näyttelee Kristuksen apostolia – tajusipa näyttelevänsä tai ei.”

Ajattelemisen aihetta!

Henrik