Sun voimaas tahdon julistaa
ja kiittää armoasi,
niin että lastenlapset saa
myös nähdä kunniasi.
Ei ääriä,
ei määriä
sun viisaudellasi,
jos syvyyteen
viet hirmuiseen,
taas nostat voimallasi.

Sä suuriakin suruja
mun annat täällä maistaa,
vaan Sinun hetkes tultua
suot päivän uuden paistaa.
Mun pelastat
ja uudistat
rauenneen toivon mulle,
siis sieluni
ja mieleni
tuo kiitoksensa sulle.

Vk 337:6,7 (vanha virsikirja)

Isän haltuun!

Henrik Perret