Kirkko-syntisten sairaala?

Me allekirjoittaneet pidämme kristinuskon tärkeimpänä asiana pelastusta Kristuksen tähden ja haluamme luottaa Raamatun ilmoitukseen uskon ja elämän korkeimpana ohjeena. Virkakysymyksestä ajattelemme keskenämme eri tavalla, mutta emme näe sitä tasa-arvoasiana, eikä se käsityksemme mukaan ratkea riitelemällä.

Haluaisimme kirkkomme olevan perhe, jossa on mahdollista elää toisiamme kunnioittaen ja toisillemme tilaa antaen työvuorojärjestelyillä ja erillisvihkimyksillä.

Suomen ev.lut. kirkko ei pidä perinteistä virkakäsitystä harhaoppina. Sen mukaan kristikunta on 2000 vuotta uskonut ja toiminut. Kirkollamme on edelleen hyvät ekumeeniset suhteet kirkkokuntiin, joissa naispappeutta ei ole hyväksytty. Siksi on teologisesti ja ekumeenisesti kestämätöntä saattaa uskonnollisen vakaumuksen mukaan toimiva naispappeuteen taipumaton rikoslain piiriin.

Kysymys ei ole sukupuolisesta syrjinnästä, eikä työtehtävien laiminlyönnistä, vaan sellaisesta uskonvakaumuksesta, joka yhä edelleen on kristikunnassa enemmistön käsitys Raamatun sanasta. Myös uskonnonvapauden näkökulmasta on kyseenalaista käsitellä raamatuntulkintaan ja teologisiin kysymyksiin liittyviä asioita rikoslain alla.

Kirkko, jota Raamattu kuvaa Kristuksen ruumiiksi, on nyt kovin
haavoitettu. Paikassa, jonka tulisi Martti Lutherin mukaan olla heikkoja
hoitava ”syntisten sairaala”, syyttelemme ja lyömme toisiamme.
Kirkon menestynein nuorisotapahtuma on uhattuna. Monia kirkkoa
uskollisesti palvelleita pappeja uhkaa virasta erottaminen. Jeesus sanoi:
”Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää,
eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat.” (Mark. 3:24-25)

Löytyykö rauhantekijöitä?

”Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, anna meille rauha!”

Aino Vesti, Maskun kirkkoherra
Mari Stenlund, Kannelmäen seurakuntaneuvoston ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen,TK
Riitta Mäenpää, Lohjan terveyskeskuksen sairaalapastori
Antti Laato, Åbo Akademin professori
Henrik Perret, pääsihteeri, rovasti