Samlingspartiet har godkänt initiativ (Kluuvin Kokoomuksen naiset ry och Kokoomusteekkarit ry) som innebär att man skall sträva mot könsneutrala äktenskap.
Samlingspartiet upphör därmed att vara många kristna människors alternativ. Tidigare har ju partiet, inte minst de äldre samlingspartisterna, stått för traditionella värden, ofta baserade på kristen människosyn.
Nu valde partikongressen en annan väg.
Att partikongressen dessutom valde att gå ut mot undervisningen i svenska (man bör sträva efter att avskaffa den obligatoriska undervisningen) är ju ett beslut i en annan kategori, men icke desto mindre en stor besvikelse. Till partistyrelsens heder måste man dock nämna att partistyrelsen hade önskat bibehålla den. Partidagen underströk också vikten av att svenskans ställning inte försvagas – vem tror det förresten?
Här har nog SFP och Folktinget en viktig uppgift, inte först och främst för finlandssvenskarnas skull, vi talar ju svenska ändå, utan för Finlands skull, som i och med den katastrofalt minskande språkkunskapen blir mer och mer isolerat från det övriga Norden.
När svenskan gjordes frivillig i studentexamen, betonade man starkt att man kommer att följa med utvecklingen. Man betonade då – särskilt från samlingspartistiskt håll – att det inte får påverka svenskans ställning och att det snarare kan komma att påverka språkets ställning gynnsamt. Hur har det gått? Många studerande förstår inte svenska.
Nu skulle det gälla för de andra partierna att komma ut i denna fråga. Kristdemokraterna, socialdemokraterna, Centern m.fl.
Alla kanske inte är så glada över dessa rader. Men frågan är om inte tvåspråkigheten är en differentia specifica för Finland. En äldre generation kunde både finska och svenska, deras språkkunskaper led inte av detta. Språkkunskaperna var ofta mycket goda. Många finskspråkiga talade svenska så utmärkt att man knappt kunde säga vilket språk som var deras modersmål. Sådana finns ännu, många finskspråkiga talar en mycket god svenska, men den gruppen blir mindre och mindre.
Är det bra?
Besluten är inte först och främst partipolitiska. Tvärtom vittnar de om en ny generations – oberoende av partiståndpunkt – avstånd till det som en gång var bärande element i den finländska identiteten.
Henrik
Hyvä Henrik Perret,
Kirjoitan kommenttini suomeksi, koska se on minulle huomattavasti helpompaa ja kirjoittamani ei kärsi mahdolisista kielivirheistä.
Olen yhtälailla järkyttynyt Kansallisen Kokoomuksen päätöksestä ajaa sukupuolineutraalia avioliittoa. Se ei kuulu sen koti-uskonto-isänmaa -Kokoomuksen arvoihin, jota olen koko elämäni ajan tukenut.
Siltikin ihmettelen hieman sitä, että toitte näin vahvasti pakollisen ruotsinnopetuksen samassa yhteydessä esille. Kuten sanoitte, on kyseessä aivan erilaiset asiat. Kuitenkin uhrasitte ruotsin kielen puolustamiselle huomattavasti enemmän tilaa kuin sukupuolineutraalille avioliitolle.
Minun mielestäni ruotsin osaaminen kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen. Maamme kulttuuria ja historiaa ei voi ymmärtää eikä hallita, jollei osaa sekä suomea että ruotsia. Samalla pitää myös ymmärtää sekin asia, että nykyisessä kaikille yhteisessä peruskoulussa on oikeasti useita oppilaita, joille yhdenkin kielen opetteleminen on vaikeaa. Kysymyksen pitäisi siis olla, onko heille syytä opettaa pakollisena kahta vierasta kieltä (sillä todellakin on kyse oppilaalle vieraasta kielestä)siten, että kummassakaan ei saavuteta tyydyttäviä tuloksia. Vai olisiko viisaampaa rajata pakollinen ruotsin kieli lukoitasolle?
Ruotsinkielisten suomalaisten huoli omasta asemastaan on täysin ymmärrettävää. Ruotsin osaaminen on minunkin mielestäni tärkeätä, jotta kielellisen vähemmistön oikeudet taataan. Se on myös tärkeätä identiteetin vuoksi. Suomen historia on kirjoitettu kahdella kielellä.
Kun arvioidaan Kokoomuksen kielipäätöksiä, ei sovi unohtaa myöskään sitä, että se puolue on Suomalaisen puolueen seuraaja. RKP on Ruotsalaisen puolueen seuraaja, eikä ole vieläkään tehnyt pesäeroa niihin rasistisiin näkemyksiin, joita se esitti aikoinaan.
Minusta kielipolitiikka on kuitenkin asia, joka kuuluu maalliseen regimenttiin. Sukupuolineutraali avioliitto koskettaa taas syvästi kristillistä avioliitto-opetusta. Siitä pitäisi olla vakavasti huolissaan. Kun nyt näyttää vahvasti siltä, että sukupuolineutraali avioliitto totetuu, se asettaa kirkon yhä vaikeampaan asemaan. Riittääkö rohkeutta kristillisen avioliittokäsityksen puolustamiselle? Ja omalla kohdallani pohdin, mikä on oikea tapa äänestää ensi vaaleissa – neljän sukupolven ajan Kansallinen Kokoomus on saanut meidän äänemme.
Kiitos, Matti, hienosta ja kiihkottomasta kirjoituksestanne, johon minun on helppo yhtyä! Olen suomalaisen kulttuurin, kielen ja Suomen historian suuri ihailija ja puolustaja.
Todellakin, sukupuolineutraali lainsäädäntö ja siihen pyrkiminen on minulle luonnollisesti aivan eri luokan kysymys kuin ruotsin kielen opetus. Olen siitä kirjoittanut niin paljon että ajattelin että asiaan ei ole paljon lisättävää. Ymmärrän, jos siitä tosiasiasta, että kieltenopetuksesta kirjoitin enemmän, syntyy hieman erikoinen kuva.
Päätös sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön ajamisesta järkyttää minua paljon enemmän. Se on joka mielessä isompi kysymys.
Omassa ajattelussani en perustele ruotsin kielen opetusta vain meidän ruotsinkielisten suomalaisten oikeuksilla. Katson että Suomi ajautuu kauemmas pohjosmaisesta yhteydestä, ja sitä yhteyttä ja profiilia tarvittaisiin EU:ssakin.
Kieltenopetus on enemmän mahdollisuus, kuin velvollisuus. Opimme eri tavalla, eikä se toisaalta saa olla ”ylipääsemätön este”.
Olen joutunut vuosien varrella sanomaan ja kirjoittamaan myös ruotsinkielisille piireille, kuin asenne suomen kielen opetusta, tai ehkä sen oppimista kohtaan eräillä alueilla varsinkin on ollut tahmeaa. Mielestäni kielet ovat rikkautta.
On helppo yhtyä siihen mitä kirjoitatte.
Korostan vielä, että kirjoitin bloggisivuillani, en ”ex cathedra”, vaan pikemminkin puheenvuorona.
Olen hyvin iloinen siitä ystävällisestä ja asiallisesta tavasta, jolla halusitte vastata puheenvuorooni.
Mitä Kokoomukseen tulee, järkytyin juuri sen takia, että vanhan kokoomuken koti-uskonto-isänmää on sopinut minulle hyvin. Olen seurannut Kokoomuksen vaiheita. Muistan Juha Rihtniemen, joka inhimillisesti katsoen sai ennenaikaisen lähdön tästä elämästä. Samoin muistan Harri Holkerin, Raimo Ilaskiven (joka hienosti puolusti juuri vanhassa kokoomuslaisessa hengessä mm. jouluvirren asemaa), olen monta kertaa äänestänyt kokoomuslaisia.
Mitä RKP:n linjauksiin tulee, en ole moneen vuoteen voinut äänestää heitä, heidän eettisten päätösten takia. Tämän olen hiljattainkin kirjoittanut puoleen puheenjohtajalle. Sen sijaan luulen että RKP ja Folktinget voivat tehdä paljon kaksikielisen Suomen säilyttämisen puolesta.
Uudet tuulet puhaltavat nyt koko yhteiskunnassamme, ja kaikissa puolueissa. Mutta järkytyin ehkä voimakkaammin kokoomuksen linjauksista, koska kokoomus on puolustanut perinteisiä arvoja.
Kun kirjoitin, että Kokoomus lakkaa olemasta monien kristittyjen vaihtoehto, tarkoitan luonnollisesti pelkoa siitä, en missään nimessä sanele ihmisten äänestyskäyttäytymistä.
Kiitos, siis hienosta ja keskustelua edistävästä mielipiteestänne!
Siunattua ja hyvää kesää! Eläköön kaksikielinen Suomi!
Henrik Perret
Kiitos vastauksesta.
Olen paljolti samaa mieltä. Olen vailla vahvaa mielipidettä ruotsinopetuksen pakollisuudesta ja näen siinä sekä hyviä että huonoja puolia. Itse olen iloinen siitä, että olen saanut oppia ruotsia hyvien opettajien johdolla kouluaikana. Tähän vaikuttaa sekin, että työssäni olen lähes päivittäin tekemisissä ruotsinkielisten tekstien ja ihmistenkin kanssa. Mutta muistan kyllä senkin, että peruskoulussa ruotsin opetus oli pitkäpiimäistä ja jankkaavaa, koska se oli mitoitettu hitaimmin edistyvien mukaan. Kun itse olin oppilas, joka oli kiinnostunut ja innostunut vieraista kielistä ja melko lahjakaskin niissä, olisin mielelläni edennyt rivakammin. Se tosiasia, että kaikki eivät opi samalla tavalla, on tosiasia, jota ei tunnu olevan sopivaa sanoa ääneen. Kyllä kuka tahnsa ’normaalikoululainen’ oppii kahta kieltä, mutta minusta on nurinkurista se, että vitosilla juuri ja juuri yhdestä kilestä selviävän pitää opetella toistakin kieltä. Eikö olisi järkevämpää antaa tällaisille vaikka runsaammin opetusta vain yhdessä kielessä?
Suomelle on ollut valtavaksi onneksi se, että Ruotsi on ollut meille peilinä ja tukena kautta vuosisatojen. Ruotsalainen laki oli turvana venäläisvuosisadan ja pohjoismainen identiteetti on auttanut meitä rakentamaan omaa kansakuntaamme. Pohjoismaat, Viro ja Pohjois-Saksa ovat meille läheisiä kulttuurisesti.
Suuret kiitokset mielenkiintoisista ja terävistä kirjoituksista. Näitä on ollut ilo lukea. Hyvää kesää.
’Harmaat huolet ovat poissa, valon koittoon haihtuneet, kaikki vanha on nyt mennyt, uudet soivat kanteleet. Armonlaakson laitumilla sydän liikkuu suvisilla. Iloon, toivoon, vapauteen henki nousee kirkkaaseen.’ v. 569:2.